Asunnottomuus on ensimmäistä kertaa 10 vuoteen nousussa. Viime päivinä on mediassa kerrottu, että asunnottomuutta kokevat kaikenlaiset ihmiset, taustalla ei ole välttämättä esimerkiksi päihdeongelmia. Hallituksen leikkaukset ovat osuneet karulla tavalla kaikkein heikompiosaisiin. Asumisen tuesta ja sosiaaliturvasta leikkaaminen on johtanut monella häätöön. Häätöjen määrä on kasvanut 20% ja pelkästää Hekalla häätöjen määrä on miltei kaksinkertaistunut.

Maaliskuun lopussa sain osallistua VVA:n tiloissa järjestettyyn keskusteluun asunnottomuudesta. Meitä osallistujia oli useasta eri puolueesta ja lisäksi kokemusasintuntijoita ja VVA:n työntekijöitä. Myös yleisöstä osallistuttiin keskusteluun.

Asunnottomuutta kokeneiden tarinat olivat todella surullisia. Kysyin heiltä ja VVA:n työntekijöiltä, että miten voitaisiin ennaltaehkäistä asunnottomuutta? Ensimmäisenä nostettiin huostaanotettujen lasten ja nuorten tilanne, siihen pitäisi olla paljon enemmän keinoja ja resursseja puuttua. Juurettomuus, kaltoinkohtelu, hoitamatta jääneet mielenterveysongelmat ovat isona syynä nuorten syrjäytymiseen. Asunnottomat nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.

Ennaltaehkäisyyn olisi muitakin keinoja. Kohtuuhintaiset asunnot ensisijaisesti, mutta myös toimiva sosiaaliturva, joka on saavutettava ja jokaisen ymmärrettävästi haettavissa, neuvonta niin talous- kuin asumisasioissa riittävän ajoissa ennen tilanteen eskaloitumista. Nämä keinot vaativat resursseja, mutta olisivat hyvin toteutettavissa jos tahtotilaa löytyy. Samoin tulisi olla neuvontapalveluita paremmin saatavilla niille, jotka ovat jo joutuneet asunnottomiksi. Byrokratiaviidakko on haastava, terveyshaasteissa hoitoon pääsy vaikeaa ja usein voi lääkärissä tai hoitotapaamisessa käynti jäädä, jos matkalippuun ei ole rahaa.

Työ auttaa monia elämään kiinni, mutta päihdeongelmaisen on vaikea saada työpaikkaa tai tukityöpaikkaa ja sen pitäminen on haastavaa. Päihderiippuvuus on sairaus, sitä pitäisi käsitellä niin. Päihdekuntoutujalle työ on tärkeää, mutta päihderiippuvuus voi vaikuttaa työstä suoriutumiseen. Siksi voitaisiin kokeilla vaikka erikseen päihderiippuvaisille rakennettua tukityön mallia.

Tämä keskustelu toi itselleni taas lisää tietoa aiheesta ja toivoa siitä, että ratkaisuja voi löytyä. Samalla se tuntui myös surulliselta, kun todella lahjakas nuori mies kertoi tarinaansa, haaveistaan saada tehdä työtä. Eräs keskustelija kysyi, mikä tuo asunnottomalle toivoa. Vastaus oli että kun on päiviä jolloin on mielekästä tekemistä ja saa olla mukana jossain, kokea olevansa tärkeä. Ei nykysuomessa pitäisi kenenkään kokea olevansa tarpeeton tai ei-haluttu. Monesti elämä tuo eteen kompastuskiviä, joista kaikki eivät vaurioitta selviä. Monilla jo lähtökohdat ovat vaikeat. Yhteiskunnan tukiverkon TULEE toimia!

Tämä ei ole ok. Meidän kaikkien tulee puuttua tähän, suunnan on aika muuttua. Muista äänestää!